Nyt on perjantai..Monet odottavat tätä päivää, että pääsevät viettämään viikonloppua ja harrastamaan tai tekemään muuten haluamiaan asioita..Mulle viikonloppu ei merkkaa mitään. Tai oikeestaan ainakin yksin se on melkein vaan pahempi kun työpäivät. Niin huonossa kunnossa mä oon, että en oikeen pysty kavereita näkemään ja se tarkoittaa sitä, että kaksi päivää menee yleensä yksin istuessa :( Onneks tänä viikonloppuna on tyttöystävä seurana. Saan kiittää Luojaa siitä millaisen naisen olen löytänyt. Ainakin tähän mennessä hän on jaksanut olla mun vierellä ja lohduttaa kun on niin paha olla ettei edes puhumaan pysty. Yhdessäkään ei olla vähään aikaan tehty mitään sen ihmeempää kun ahdistus lamaa mut sohvalle tärisemään :s
Sen verran olen päässyt eteenpäin, että olen saanut ajan kahdelle eri psykologille. Toisella kävin jo kerran ja seuraava käynti on maanantaina. Pakko ikäväkseni sanoa, että ensimmäinen kerta ei hirveästi vakuuttanut :( Toiselle psykologille on ensimmäinen aika 28.2.2011 ja siitä miehestä oon kuullut monelta taholta hyvää. Yksi terapeutti on jopa sitä mieltä, että tämä kaveri on paikkakunnan paras psykologi. Toivon niin paljon, että kemiat hänen kanssaan natsaisivat niin, että terapia menisi eteenpäin ja pään sisäiset lukot alkaisivat jo aukeamaan. Mä oon vuoden jaksanut taistella tätä vastaan ja monesti huomaan ajattelevani itsetuhoisesti. Voimat alkavat olla aivan lopussa, jotain olisi tapahduttava. Valitettavasti vaikka terapia toimisikin niin se ottaa aikaa ennen kun olo alkaa helpottaan. Kunpa vaan ei menisi jo toinen kesä täysin piloille mielenterveysongelmien takia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti